Ympäristötaidetta Kontufolkeilla

Kahdeksan taiteilijaa luo festivaaleille ilmapiiriä kukin tavallaan. Osa teoksista on tuttuja jo ennestään, jotkut sen sijaan rakennettu suoraan paikan päälle. Kontufolkien visuaaliseksi teemaksi valittiin tänä vuonna vapauden symboli "linnut", jota taiteilijoista neljä hyödyntääkin teoksissaan.

Karkki Mäkelä kertoo kankaisilla linnuillaan festivaalien henkeen sopivia sanomia, jotka pätevät myös yleismaailmallisesti. Linnut ovat saaneet kaikille tutut rauhankyyhkyn ja feenikslinnun hahmot, ja paikalle on lentänyt myös pahanilmanlinnun serkku hyvänilmanlintu. Linnuista löytyy kuitenkin kauniiden ajatusten kääntöpuolet, huteruus, herkkyys ja ohuus. Näennäisesti hauskoista linnuista löytyy kyseenalaistaessa virheitä.

Festivaalialueen eri materiaaleista rakennetut linnunpesät on valmistanut Imatralla työskentelevä kuvataiteilija Janette Holmström. Teoksissa on hyödynnetty kierrätettyjä esineitä sekä luonnonmateriaaleja ja osa töistä on interaktiivisia. Alueelta löytyy mm. suurikokoinen linnunpesä, jossa voi käydä lepuuttamassa tanssijalkojaan sekä lahjoittamassa harakalle taskunpohjalta tai kotoa löytyneen kiiltävän aarteen.

Festivaalien visuaalista lintuteemaa jatkaa Sini Kosonen. Kosonen on vallannut juhlaladon värikkäillä oksilla, joilta paperiset linnut osallistuvat festivaaliyleisön rientoihin.

Vesa Taskisen työ käsittelee suhdetta uusien luokka-identiteettien ja romantiikkamatkailun välillä. Vaikutteita ovat muun muassa Camus ja John Cage, ja uusia synergioita on muotoiltu sekä todellisuuden jokapäiväisistä että yliolevaisista kerroksista. Jo teini-ikäisenä Taskisen mieltä kiehtoi olennaisesti mielen epätodellisuus. Mikä alkoi kaipuuna muuttui pian osaksi voiman hegemonian virtaa, jättäen vain tunteen nihilismistä ja uuden synteesin välttämättömyydestä. Kuten muuttuvien ilmiöiden muuntautuminen hektisen ja henkilökohtaisen harjoittelun kautta, katsojalle jää vaikutelma maailman määrittelemättömyydestä.

Henrik Härkösen Porn Poles eli pornotolpat on minimalistinen, ei-esittävä ympäristötaideteos. Se muodostuu neljästä yksiköstä, joissa olemassa ovat ainoastaan muoto ja väri, sekä luonnosta ja sosiaalisesta tilanteesta, ympäristöstä johon ne on sijoitettu. Muodon yksinkertaisuus ja värin räikeys ovat asetettu vastakohdiksi ympäristön ja tapahtuman luonnonmukaisuudelle. teoksen nimi ottaa kantaa tähän kontrastiin.

"Ei tiennyt haluaisiko luontoon, vaiko sittenkin niin valmiiksi rakennettuun tilaan.Muovien seassa hän istui piilossa, valo läpäisi seinät, mutta tuulta ei tuntenut" Waste-Tent on Hanna Peräkylän rakentama muovinen suoja, joka on koottu käytetystä pakkausjätteestä.

Ympäristötaiteessa nähdään myös Marko Aresalon ja Mikko Kallavuon stop-merkkejä muistuttavia rakasta-kylttejä. Tekijät ovat sitä mieltä että hyvät ideat syntyvät useimmiten täysin suunnittelematta. Rakasta-kyltit ovat siitä hyvä esimekki, koska idea niiden toteuttamiseen lähti alunperin vitsistä. Tekijät pitävät Kontufolkia mitä oivallisimpana paikkana teoksilleen; he katsovat että siinä ympäristössä kyltit pääsevät oikeuksiinsa.